Väsymys ja uupumus näyttävät yhä selvemmin ympärillämme, ja usein työ on stressin lähde. Jos työn organisoinnissa ja elämäntavassa ei tehdä muutoksia, voi syntyä läpisyttymistila.
Läpisyttymisestä mainitsi ensimmäisen kerran Herbert Freudenberger vuonna 1974. Yhdessä kollegoidensa kanssa hän kuvasi sen 12 vaihetta:
- Liiallinen kunnianhimo – otetaan liikaa vastuuta ja tehtäviä omille harteille. Tämän takana voi olla tarve todistaa itsensä tai kyvyttömyys kieltäytyä lisätehtävistä.
- Ylitöitä – kun otetaan liikaa vastuuta, työ ei enää mahdu säännöllisiin työtunteihin. Esimerkiksi sähköposteihin vastaaminen työajan ulkopuolella ja viikonloppuisin yleistyy.
- Oman tarpeen laiminlyönti – toisten tarpeet asetetaan omien edelle. Työkuorman kasvaessa aika itsensä hyvinvoinnille vähenee, eli nukutaan vähemmän, syödään epäterveellisemmin ja vietetään vähemmän aikaa läheisten kanssa. Tämä voi johtaa myös virheisiin työssä.
- Konfliktien välttäminen – vaikeuksia ja konflikteja, jotka johtuvat läpisyttymisestä, ei huomioida, vaan keskitytään entistä enemmän työhön. Tunteiden tukahduttaminen voi lisätä huolta ja ahdistusta, mikä näkyy ensimmäisinä fyysisinä oireina (väsymyksenä ja uupumuksena).
- Arvojen muutos – kun arvot siirtyvät pois aiemmista painopisteistä, kuten perheestä, ystävistä ja harrastuksista, työ nousee etusijalle.
- Uusien ongelmien kieltäminen – arvojen muutoksen vuoksi ongelmia syytetään ulkopuolisista syistä. Tämä johtaa konflikteihin, ja syyksi nähdään työmäärä ja ajan puute, ei elämäntapojen muutos. Frustraatio kasvaa ja ihmiset voivat muuttua kyynisiksi ja katkeriksi, jolloin vapaa-aikaa on vähemmän.
- Sosiaalinen eristäytyminen – vietetään vähemmän aikaa ystävien ja perheen seurassa, ja heitä nähdään enemmän taakkana. Keskustelut pyörivät pääasiassa työn ympärillä, ja stressin helpottamiseksi turvaudutaan usein alkoholiin tai huumeisiin.
- Vaikutus toisiin – perheenjäsenet ja ystävät alkavat huomata käytöksen muutoksia ja ilmaisevat huolta läpisyttymisen oireista. Rakkaat voivat myös kärsiä läpisyttymistä kokeneen toimista (unohdetut lupaukset ja tapaamiset).
- Identiteettikriisi – menetetään yhteys itseen, nähdään itsensä ja muut arvottomina ja tunnetason etäännytään. Työhön ei enää suhtauduta innostuneesti, vaan se nähdään negatiivisesti.
- Sisäinen tyhjyys – tunnetaan itsensä hyödyttömäksi ja ahdistuneeksi. Kaikki motivaatio ja kunnianhimo katoavat.
- Masennus – kyvyttömyys kokea iloa, johon liittyy tunne- ja henkinen uupumus. Tunne toivottomuudesta ja välinpitämättömyydestä tulevaisuutta kohtaan kasvaa.
- Läpisyttymisen viimeinen vaihe – tässä vaiheessa voi tapahtua fyysinen ja henkinen romahtaminen. Itsemurhavaara on olemassa. Välitöntä lääketieteellistä puuttumista tarvitaan, ja toipumiseen vaaditaan pidempi tauko työstä.
Läpisyttymisen ehkäisemiseksi on tärkeää huolehtia henkisestä terveydestään ennaltaehkäisevästi, painottaen riittävää unta, säännöllistä liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota stressaavina aikoina. Työn ja henkilökohtaisen elämän tasapainon ylläpitäminen on olennaista, ja aikaa on varattava säännölliseen rentoutumiseen.
Jos tunnet, että jokin läpisyttymisen vaiheista koskee sinua, on suositeltavaa hakea tukea psykologilta. Nopea apu voi estää täydellisen läpisyttymisen.
Psykologi Kerttu Randmaa | Valvekliinik
